keskiviikko 29. syyskuuta 2010

Vihdoin maailmalla

22 tuntia lentamista, lentokenttia, arabeja ja monta drinkkia myohemmin vihdoin perilla Kuala Lumpurissa!

Unettoman yon jalkeen vihdoin koitti lahtopaiva. Viimeisena yona emme tietenkaan levanneet vaan valvoimme koko yon pakaten viimoisia tavaroita ja raahaten niita ympari Helsinkia. (anteeksi Ville) Ensimmainen lento Geneveen meni vahan viela jannittaessa ja vasyillessa, mutta saimme Antin jaloille kivasti lisatilaa lentopisteilla ja muutenkin mukavaa suomalaista tuttua palvelua.

Genevessa kaikki sitten muuttuikin. Vaihdoimme nimittain lentoyhtion Arabien Etihad Airlinsiin. Kentalla samaan koneeseen odotti monenmoista kansainvalista matkaajaa ja lansimaalaisia sai hakemalla hakea. Siina hetkessa taisin vasta oikeastaan tajuta, mita minulle on edes tapahtumassa..
Lento sujui todella mukavasti, ja siita piti huolen koneen omat naytot (katsoin mm. Alice in Wonderlandin ja Saksikasi Edvardin), ilmaiset tarjottavat ja mukavat penkit. Ja muuten, koneessa kannattaa olla kasvissyoja! Saat ruoan ennen muita, ja lisaksi se oli todella hyvaa.
En enaa ikina lenna Finnairilla!

Abu Dabissa seitseman tunnin odottelu oli sekin kokemisen arvoista. Sakki oli monenkarvaista ja Loungessa sai jalleen mukavasti levytella pehmealla sohvalla, kun tarjoilija toi lisaa ilmaista juotavaa.

Viimeinen lento menikin sitten nukkuessa.. Kellonajat menivat jo Genevessa sekaisin ja matkalla nukutti koko ajan. Nyt en osaa enaa yhtaan sanoa, mita hetkea Suomessa eletaan, mutta taalla alkaa ilta mukavasti hamartaa.

Kuala Lumpur on hieno kaupunki taynna ristiriitoja; vierekkain kiiltavia pilvenpiirtajia ja lahonneita slummeja. Koko kaupunki tuoksuu kiehtovan makealta ja houkuttelee kylla kiertelemaan. Nyt siis metsastamaan ruokaa ja baareja!

Kuvia en talla kertaa saanut laitettua, kun blokkaan hotellin loungesta. (joo, taas ilmainen juoma kourassa. Reppureissaajalla on niiiiiiiin kovin rankkaa...)

tiistai 21. syyskuuta 2010

Viikko

Hei toverit ja tuntemattomat.

Lähtölaskenta on aloitettu ja varustelu kyhätty kasaan. Suunnittelematon vaellus läpi maailman on vagabondien vaatimaton aikomus - tai sitten ei. Sääntönä on se, ettei niitä ole.

Suomessa on alkanut säälimätön syksy. Sade vihmoo säälimättä viattomia ihmisorpoja, lomat on loppu ja kaikkia vituttaa. Ei siis suuremmin harmitakaan, että ensimmäinen valloituksen kohde on Kaakkois-Aasian tropiikki.

Reitistä on (säännöstä poiketen) tehty kylläkin alustava suunnitelma, mutta mieluummin jätän sen kertomatta ja tarinoin vasta reissun edetessä. Ei tule sitten sitä kuuluisaa mielipahaa, kun siellä ei käytykään ja tuolla ei oltukaan..

Ainoastaan matkan tarkoitus on selvä; seikkailla!


uunituoreet vagabondit ottaa lungisti vielä ennen koitosta.