Malesia vaihtui Thaimaaseen ja Langkawin saari pienen pieneen Koh Lipen saareen. Maisemat eivat juurikaan valkoisesta hiekasta ja turkoosista meresta edelleenkaan poikenneet, mutta matka Lipelle oli jotain ihan muuta.. Lahto Satunin satamasta oli ensinnakin puolisen tuntia myohassa ilmoitetusta aikataulusta ja saimmekin odotella tietamattomina paatistamme taikka sitten oikeasta lahtoajasta. Lahdon koittaessa meidat pakattiin muiden turistien ja paikallisten mukana pieneen speedboatiin, joka oli taynna erilaisia pahvilootia, irtonaisia kananmunia ja rakennustarvikkeita. Soviteltuamme koipemme sekaan, matka kohti Lipea alkoi. Horisontissa siinsivat pahaenteisina tummaa huokuvat pilvet ja puolivalissa matkaa jouduimmekin trooppisen myrskyn silmaan. Tuuli ja sade rummuttivat ja meri hyokyi allamme. Osa matkustajista oksensi, joku taisi menna poikaystavansa kainaloon turvaan ja paikalliset - no ne tietenkin vain nukkuivat... Toiset elavat meren aarella ja toiset Pyhajarven..
Paastyamme Koh Lipen rantaan helpotus oli melkoinen. Tyyni turkoosiaan hohtava meri ja varpaita polttava valkoinen hiekka toivottivat meidat tervetulleiksi. Nakkasimme rinkat selkaan ja lahdimme etsimaan yosijaa. Samaiselta rannalta loysimmekin Castaway resortin, joka osoittautui lottovoitoksi! Bungalowin saimme merimaisemin, resotti sijaitsi saaren rauhallisimmalla rannalla ja henkilokunta oli maailman ystavallisinta. Ainoa miinuspuoli oli kylma suihku, mutta yleensa sekin vain piristi hikista paivaa.
Lipella tarkoituksena oli ennen kaikkea paasta sukeltamaan. Minulle se siis tarkoitti kurssin suorittamista ja konkari-Antille tylsia sukelluksia aloittelijan kanssa.. Sukelluksia ei tarvinnut kaukaa hakea, silla Castawaylla on oma keskus.
Castaway oli varsin mukava paikka aloittaa sukeltaminen. Merien virtaukset olivat heikkoja, ja matalillakin sukelluksilla korallit tarjosi paljon nahtavaa. Sukeltaminen ylipaataan on kylla varmasti yksi hienoimmista asioista, joita on ikana paassyt kokemaan. Maailma pinnan alla on hiljainen ja rauhallinen. Korallin lainehtiessa lempeasti aaltojen mukana ja varikkaiden kalaparvien liidellessa, tuntuu unohtuvan koko maanpaallinen elama. Tata haluan lisaa!
Koh Lipella paivani kuluivat siis pinnan alla ja nena kiinni kurssikirjassa. Paivat olivat hurjan raskaita ja oisin uni maittoi..
Lipelta jatkoimme matkaamme seuraavalle saarella, Koh Lantalle. Meri oli meille suotuisa, mutta silti paadyimme ottamaan autokyydin Lantalle saakka... Muutaman lauttakyydin ja loputtomien mutkien jalkeen paasimme hotelliimme.
Lantalla me LEPASIMME. Hotellihuoneesta paasi suoraan altaaseen ja takaisin huoneeseen. Hellimme itseamme hyvalla ruoalla ja kylpylahoidoilla. Ainoan kulttuurikierroksen teimme naapurirannalle, josta loysimme oikeinkin nautittavan bungalowin. Ja bungalowista vielapa rentouttavia juomia rahaa vastaan! Tahankin saimme kulutettua nelja kovin tarkeaa paivaa.
Paastyamme Koh Lipen rantaan helpotus oli melkoinen. Tyyni turkoosiaan hohtava meri ja varpaita polttava valkoinen hiekka toivottivat meidat tervetulleiksi. Nakkasimme rinkat selkaan ja lahdimme etsimaan yosijaa. Samaiselta rannalta loysimmekin Castaway resortin, joka osoittautui lottovoitoksi! Bungalowin saimme merimaisemin, resotti sijaitsi saaren rauhallisimmalla rannalla ja henkilokunta oli maailman ystavallisinta. Ainoa miinuspuoli oli kylma suihku, mutta yleensa sekin vain piristi hikista paivaa.
Lipella tarkoituksena oli ennen kaikkea paasta sukeltamaan. Minulle se siis tarkoitti kurssin suorittamista ja konkari-Antille tylsia sukelluksia aloittelijan kanssa.. Sukelluksia ei tarvinnut kaukaa hakea, silla Castawaylla on oma keskus.
Castaway oli varsin mukava paikka aloittaa sukeltaminen. Merien virtaukset olivat heikkoja, ja matalillakin sukelluksilla korallit tarjosi paljon nahtavaa. Sukeltaminen ylipaataan on kylla varmasti yksi hienoimmista asioista, joita on ikana paassyt kokemaan. Maailma pinnan alla on hiljainen ja rauhallinen. Korallin lainehtiessa lempeasti aaltojen mukana ja varikkaiden kalaparvien liidellessa, tuntuu unohtuvan koko maanpaallinen elama. Tata haluan lisaa!
Koh Lipella paivani kuluivat siis pinnan alla ja nena kiinni kurssikirjassa. Paivat olivat hurjan raskaita ja oisin uni maittoi..
Lipelta jatkoimme matkaamme seuraavalle saarella, Koh Lantalle. Meri oli meille suotuisa, mutta silti paadyimme ottamaan autokyydin Lantalle saakka... Muutaman lauttakyydin ja loputtomien mutkien jalkeen paasimme hotelliimme.
Lantalla me LEPASIMME. Hotellihuoneesta paasi suoraan altaaseen ja takaisin huoneeseen. Hellimme itseamme hyvalla ruoalla ja kylpylahoidoilla. Ainoan kulttuurikierroksen teimme naapurirannalle, josta loysimme oikeinkin nautittavan bungalowin. Ja bungalowista vielapa rentouttavia juomia rahaa vastaan! Tahankin saimme kulutettua nelja kovin tarkeaa paivaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti