Sri Lanka

Matkan aloitus tapahtui Colombossa, jossa vastaanotimme tuoreen matkatoverimme Mikon. Vähän nukutun ja paljon iloitun yön jälkeen lähdimme ränttäribussilla kohden aavempia rantoja ja löysimme tiemme Hikkaduwaan. Valkoinen hiekka ja mukavat ravintelit turistikauppoineen toivat elämää ja ranta tarjosi aurinkoista viihdykettä. Valitettavasti uiminen ei ollut ihan lasten tai vahusten hommaa, sillä Hikkaduwan ranta on erityisesti surffareiden suosiossa voimakkaan aallokkonsa takia.

Hikkaduwasta löysimme myös järven ja järven keskeltä n. 600 vuotta vanhan temppelin. Temppelin ainoat vieraat olimme me, joka tarjosikin meille mahtavan tilaisuuden päästä keskustelemaan nuoren munkin kanssa. Rauha ja tietoisuus huokuivat pyhästä miehestä, mutta nimitteli meidän Mikko Kari Salmelaiseksi! Kai se oli sitten sellaista nirvanan aiheuttamaa pöhötystä..

(Mikolla oli aurinkohattu, joka päässään näytti siis aivan salmarilta ja munkki näppärästi nappasi nimen meidän puheista ja alkoi toistella sitä)

Maisemaa järveltä. (yllä & alla)

Hikaduwan jälkeen vaihdoimme maisemaa Unawatunaan, joka oli toinen samanmoinen unelmarantakohde, mutta paljon hiljaisempi ja yksityisempi. Rannan läheisyydessä oli myös suurempi kaupunki nimeltä Galle, joka oli aikoinaan Portugalilaisten suuri valloitus. Kävimme sitten tutustumassa näiden muinaisten turistien aikaansaannoksiin. Hienojahan ne rakennukset olivat - hyvin säilyneitä ja historiallisia. Knoppitietona; Galle oli etelärannalta ainoita kaupunkeja, joka ei kärsinyt mittavia vahinkoja 2004 vuoden tsunamissa, vaan suuren vallinsa ansioista vanhat talot selviytyivät. Hyvä portugalilaiset!




Unawatunassa saimme maistiaisen sri lankalaisten ystävällisyydestä. Tutustuimme paikalliseen riksakuskiin päiväriennoissa ja pian jo saimmekin kutsun katsomaan kriketin maailmanmestaruuden semifinaaliottelua heidän muassaan. Matka talolle oli pitkä ja viidakkoinen. Pessimisti-Järvelä oli varma, että nyt jallitetaan!! ...perillä meidät vastaanotti suuren suuri kartanomainen rakennus ja erittäin ystävällinen isäntäpari. Pariskunnan tarina kuulosti kohtalolta - nainen saapui tsunamin jälkeen Sri Lankaan avustustyöläisenä ja on asunut Sri Lankassa siitä lähtien paikallisen miehensä kanssa. Lähtiessämme pariskunta vannotti, että heidän ovensa ovat aina avoinna, jos saavumme maahan uudelleen.

Uudet ystävämme!

Rantalomailun jälkeen lähdimme kohti itää ja Yalan kansallispuistoa. Eräs uusista ystävistämme tunsi Yalan oppaan ja lupasi hoitaa meille kaiken. Oli ihana sitten vain istuksia muina turisteina, kun kaikki oli hoidettu valmiiksi. Normaalista päivän turistikierroksesta poiketen halusimme viettää myös yötä luonnonhelmassa. Meille puhuttiin koko ajan telttailusta, mutta perille päästyämme pääsimmekin yöksi puuhun! Iltaohjelmaamme kuului upeaa paikallista ruokaa, hieman olutta ja lopulta oppaamme ja isäntämme alkoivat myös lauleskelemaan. Illan pimentyessä oppaat kysyivät haluaisimmeko lähteä läheiselle järvellä katsomaan krokonaksia. Tottakai me lähdettiin! Yksi oppaistamme yritti napata krokon kiinni, mutta oli liian hidas.. Onneksi kroko säihkähti ja luikki vain pakoon.
Yö sujui enemmän ja vähemmän nukkuessa. Minä vaadin Antin viereeni nukkumaan hämyhäkkivahdiksi (selvisin, huh), mutta Anttipa joutui hyttyjen illalliseksi..

Superjeeppimme.

Viileä Hill Country ja Ellan rehevät teeviljelmät. Sri Lankan keskiosa on vuoristoista ja erityisen tunnettu teestään.Pellot jatkuvat loputtomiin. Teenkerääjät olivat rääpälemäisiä mummoja, jotka tuskin tienaavat kuukaudessa sitä, mitä me Suomessa maksamme teepaketista. Herra Liptonia se tuskin haitannee.

Ennenkaikkea vuoristomaisemat ja viileä ilmasto olivat erityisen tervetullutta vaihtelua kuumiin rantakohteisiin.

Matkalla kohti Ella Rockia.

Oppaamme kertoi nauraen, että vaikka siellä teidän Suomessanne ei rautateillä saakaan kuljeksia niin täälläpä saa! Ja läpsytteli tyytyväisenä paljain jaloin auringossa lämmenneitä kiskoja pitkin.. auh..

Sri Lankalaista perinneruokaa. Iltaruoka piti tilata ainakin neljä tuntia ennen ruokailua. Kaikki oli kasvista ja ihan suussasulavaa! Tosin valkosipulicurrylla oli sellaisia jälkivaikutuksia, että seuraavalla kerralla otin lusikallisen vähemmän..
Majapaikkamme emäntä ei liiemmin pitänyt Antista tai Mikosta, mutta minusta sitäkin enemmän - sain jo kutsun jäädä hänen apulaiseksensa keittiöön. Ja ilman Anttia siis... Jaiks!

Ellasta otimme junan kohti Kandya ja etenimme hurjalla vauhdilla!

Tutun kuuloinen paikka.. hhmm..

Vuoristossa junamatkaileminen oli maisemien puolesta huippuluokkaa, mutta hieman liian usein törmäsimme näihin kaatuneisiin/tippuneisiin vaunuihin. Suojakaiteita ei missään vaiheessa ollut ja välillä pudotukset suoraan raiteilta olivat kymmeniä metrejä. Hiki tuli. Lisäksi juna kiikkui puolelta toiselle saaden minutkin huonovointiseksi.

Lippuja piti lukea peilin kautta.. Tai sitten vaan lipunmyyjällä oli huono päivä..

Kandyssä kannustimme Sri Lankaa kriketin maailmanmestariksi! Mestaruus meni Intialle, mutta kannustajien panostus oli huippuluokkaa. Koko maa oli juhlahumussa jo aamusta alkaen ja kaikilla oli enemmän tai vähemmän vapaata arjen askareista. Jos siis Suomessa innostutaan jostain jääkiekosta, niin tulkaapa katsomaan miten nämä veijarit osaavat ottaa juhlinnasta ilon irti!

Kandyssä kävimme myös katsomassa fanttosten orpokotia. Vaikuttava oli näkymä, kun yli 80 fanttosta kylpee ja ilakoi joessa. Antti pääsi myös syöttöpuuhiin.

Vauvafanttos oli kolmen kuukauden ikäinen ja painoi jo yli 100 kiloa. Mutta ikinä en ole niin pikkuruista norsua nähnyt!

Negombo oli viimeinen kohteemme. Mikko palasi Suomeen viikkoa ennen meidän lentoamme ja saimmekin siis vielä reilun viikon aikaa nauttia rauhaisasta rantailusta. Negombo oli melko rauhallinen kalastuskaupunki ilman sen suurempia nähtävyyksiä. Negombossa saimme lisää paikallisia ystäviä. Vierailimme heidän kodeissaan ja pääsimme merelle oikean kalastajan veneellä. Illat istuksimme vaihtamassa ajatuksia maailmasta paikallisessa kuppilassa. Viikko sujui nopeasti ja sitten olikin aika vaihtaa maata. ..tosin olimme onnistuneet katsomaan lentoaikamme ihan väärin, missamimme lennon ja näin siis vietimme yhden ylimääräisen päivän Sri Lankassa.

Perämiehinä Manoj ja pikkuinen. Kuskina joku aavikolta karannut albiinobeduiitta..

Pääsimme vierailulle maustetarhalle, jossa "ilmainen" hieronta kuului kierrokseen.

Tamil-kirkko. Savua, kuumuutta ja kellojen kalkatusta. Jotenkin siellä oli kyllä spirituaalinen tunnelma. Ihmiset rukoili ja hyppeli ja papit puuhastelivat kaikenlaista omituista. Meihin kukaan ei kiinnittänyt huomiota ja saimmekin rauhassa seurailla toimitusta.

Malediivit - maanpäällinen paratiisi.

Lentopäivä - aikainen herätys. Nousimme väärällä jalalla ja halusimme kahvia. Alakertaan ja aamiaiselle - teetä, eikä aikaa vaihtaa. Taksin lähtöön puoli tuntia ja osa pyykeistämme puuttuu. Pakkaaminen ei siis onnistu. Odotamme huoneessa. Soitamme respaan. Odotamme lisää. Soitamme taas. Ensimmäinen paukahdus päässä..

Alakertaan respaan. Uloskirjaus. Ensimmäinen lasku - väärin. Toinen yritys - väärin. Välissä muiden asiakkaiden palvelua. Aikaa vartti ja pyykit vieläkin kateissa. Lasku onnistuu, mutta eilen tilatusta taksista ei tietoa. Aikaa 5 minuuttia ja pyykkimme saapuvat. Valkoiset - nykyisin keltalaikukkaat. Toinen naksahdus päässä.

Lentokentällä ystävälliset vartijat ilmoittajat ettei lentokentälle ole asiaa ilman lippuja. Check-in tiski näkyy sisällä. Epätoivoisesti yritämme selittää, että sieltä niitä lippuja normaalisti lentokentillä saa. Ei Intiassa. Lennon lähtöön tunti.
Toisessa päässä kenttää tiski, oli ohje. Toisessa päässä kenttää ohjattiin takaisin. Virkamies halusi rahaa. Kolmas naksahdus...

......

.....

....

Ja sitten pääsimme pois Intiasta... Taivaaseen!

Koneen laskeutuessa Malediiveille ei maisemaa voinut uskoa todeksi.
Turkoosi vesi ympäröi paratiisisaaria ja ympäristössä ei ollut roskan roskaa.
Kentällä meitä odotti paatti, jolla seilasimme läpi tyynen meren hotellille.

Hotellimme siis käsitti yhden pienen saaren.. Ei autoja, ei roskia, ei riksoja.
Tyyni meri ja hiljaisuus..

Hotellin ravintola.
Varmasti parasta ja tuoreinta tuoreinta kalaa, mitä olen ikuna suuhuni laittanut.
Buffet oli ystävämme!

Uimarannallakin pääsi snorklaamaan ja katselemaan pikkukalojen touhuja.
Näkyvyys oli uskomaton!

Tätä varten saavuimme Malediiveille.. Maailmankuuluja spotteja, haita, mantoja,

kilpikonnia, uskomaton näkyvyys ja lämmintä vettä!

South Male Atollin Dive sites. Kerrassaan täydellisiä sukelluksia.

Huoneemme suihku/vessa oli tavallaan ulkona... Aika eksoottista, mutta toisaalta

myös vähän häiritsevää.

Takapihan köllialue varustettuna sohvalla, tyynyilla, riippukeinulla ja merimaisemalla.

Joka aamuinen tuore mehumme.

Auringonlasku Malediivien tyyliin.

Matkailun parhaita puolia on ajantajun katoaminen. Minulla ei ole kalenteria ja puhelimestakin on akku ollut lataamatta jo useamman ..kuukauden... Se, jos jokin, tuntuu hyvältä. Nykyajan ihmiset kun ovat niin kovin kellotettuja ja aikataulutettuja. Aina kiire sinne tai tänne ja silti päivät toistavat itseään.

Vasta nyt, irrotettuani arjesta, olen alkanut ymmärtää mitä haluan elämältä. Pieniä haaveita ja isoja unelmia. Ne toteutuvat. Nyt. Tai sitten myöhemmin.

Minä elän!