Havaiji. Honolulu & The Big Island

OAHU, HONOLULU.

Unelmien täyttymys - Havaiji. Alku oli tosin hieman ryppyinen.. Lento Havaijilta kesti kuusi valtavan pitkää tunia.. Kone oli pieni kuin sillipurkki ja taivas ilmakuoppaa täynnä. Kun vihdoin pääsimme perille, paikallista aikaa kello oli aamukahdeksan ja hotelli ilmoitti, että huoneen saa luultavasti kolmen aikaan iltapäivällä. Meinasin kuolla.. Olimme niiin väsyneitä ja suihkun tarpeessa, että moinen uutinen sai vihan kiehumaan. Jätimme rinkat hotellille ja lähdimme metsästämään kahvia.

Hotellilta pääkadulle (eli Waikiki beachin edustalle) päästyämme piti hieraista silmiä muutamaan otteeseen ja todella tarkistaa, oliko kello sittenkään oikeassa. En ole milloinkaan, missää, ikinä nähnyt aamukahdeksalta niin paljoa ihmisiä liikenteessä, kuin Honolulussa. Surffaajat olivat aalloilla, useat lenkkeilijät antoivat tossuilleen kyytiä ja tyhjän kahvilapöydän löytäminen oli sula mahdottomuus.

Kuvasta hieman näkee aamun vakipaljoutta.

Saimme onneksi huoneen jo kahdentoista aikoihin. Kävimme tulikuumassa suihkussa ja nukuimme lähes iltaan asti. Hotellimme oli Sheraton ihan Waikikin tuntumassa, silti huone irtosi alle 100 euron. Halusimme hieman luksusta (eli kuumaa vettä), pehmeän sängyn ja kuntosalin pitkän saarielämän jälkeen, valitettavasti täytyy sanoa, että tulevassa jos Sheratonista saa huoneen niin halvalla, jätän ottamatta.. Huone oli rusinan kokoinen, sijaitsi hissikuilun vieressä ja maisemana oli parkkihallin betoninen seinä. Yleensä halvemmista majataloista saa huokealla kuitenkin mukavan huoneen.

Honolulussa suosittelen ottamaan hotellin muutaman korttelin päästä Waikikista. Kävelymatka on minuutteja, huoneet ja ravintolat ainakin puolet halvempia.

Honoluluun kannattaa lähteä kukkaro täynnä ja matkalaukku tyhjänä - shoppaileminen on helppoa ja kauppoja on laidasta laitaan ja mausta toiseen. Suomen valikoimiin verraten bikinivalikoimat on lähes pyörryttävät.

Waikiki Beach

Honolululainen katukuva; luksusta ja surffareita.

Pimeyden keskellä - tuna tartar.

Honolulussa tuli myöskin juhlittua meidän kahden vuoden yhteinen rakkaustaival. Varasimme pöydän ravintolasta nimeltä Nobu, joka onkin meille tuttu jo Dubaista. Nobu tarjoilee fuusiojapanilaiseteläamerikkalaista, miten se sitten ikinä kirjoitetaankaan, ruokaa... Nobun tyyliä voisi kutsua "tapasmaiseksi". Kaikki ruokalajit on suunniteltu jaettaviksi ja annoksia kannattaa tilata monta. Muutaman jälkeen maha on turvoksissa, mutta kaikki on aivan taivaallisen hyvää. Dubaissa olemme tilanneet tasting menun, jossa ruokalajeja on n.7-9, joita ei ennalta tiedä. Tällä kertaa kuitenkin päätimme tilata listalta. Ehdottomat suosikit olivat new style -listalta yellowfin sashimi jalopenolla ja sesamöljyllä, hummerisalaatti (en yleensä pidä hummerista lainkaan, mutta Nobussa ne osaavat sen kokata), tuna tartar ja black cod kevyesti paistettuna. Mmm... Nobuja on maailmanlaajuisesti useampiakin, eli jos siihen törmää, niin suosittelen kokeilemaan.

Illasta ei ole kauheasti ole kuvia.. Ravintolassa oli kauhean hämärää, ja sen jälkeen suuntasimme klubille, jossa juomat sattuivat olemaan dollarin kappale... 

KONA.

Neljä päivän jälkeen vaihdoimme saarta Big Islandille. Havaijin saarista se on varmastikin aktiviteettirikkain ja budjettiystävällisin. Mauilla hotellit ovat enemmän honeymooniin sopivia piilopaikkoja, mutta me kaipasimme vipinää kinttuihin. Big Island on valtava saari. Jos sen pinta-alaa vertaa muihin Havaijin saariin, peittäisi se kaikki alleen. Ja mikä erikoisinta, saari kasvaa koko ajan. Saaren tulivuori on ollut aktiivinen jo vuosikymmeniä ja tuuppaa siis uutta maata jatkuvalla syötöllä. Varsin kummallinen paikka verrattuna muihin sisariinsa, vaikkapa Malediiveihin, jotka häviävät vauhdilla. (Tiesittekö, että Malediivien presidentti etsii asukkailleen jo uutta asuinpaikkaa!)

Ison saaren voi oikeastaan jakaa kahtia. Hilon puoli on sademetsäinen ja koko USA:n sateisin paikka, keskellä saaren jakaa vuoristo ja toisella puolella on Kona, lähes aina aurinkoinen rantaunelma. Arvatkaa kummalle puolelle asetuimme?

Maailman paras hedelmä - papaija. Luontoäidin oma antiage.

Onnea on oma keittiö.

No Konallepa hyvinkin. Ja nyt, hyvät naiset herrat, saatte elämänne vinkin. Kokeilkaa kodin vuokraamista ulkomailla. Me teimme niin, saimme sen paljon halvemmalla kuin minkään hotellin ja kokemus oli täydellinen.

Vuokrasimme siis pienen kaksikerroksisen huoneiston kalustettuna Konan keskustasta. Löysimme kämpän ownersdirect.com palvelun kautta. He siis vain välittävät huoneistoja, mutta itse vuokran tulet maksamaan omistajille. Me koimme palvelun oikeinkin toimivaksi, ja mitään huijauksia ei käynyt. Välityspalvelulle maksetaan pieni palkkio ja varsinaisesti vuokra vasta itse omistajille. Meillä kävi aivan uskomaton tuuri vuokraisäntiemme kanssa - he olivat paikallisia divemastereita ja osaomistajia paikallisesta sukelluskeskuksesta. Asunto oli hyvin varusteltu aina kahvista, tiskinpesuaineeseen ja sukellustamineisiin. Olipa heillä varasossa pyöräkin, jota olisimme saaneet käyttää. Asuntoon sai netin koko ajaksi vain 15 dollarilla ja keskusta oli vain minuutin kävelymatkan takana. Tosin isoon kauppaan ja kuntosalille saikin sitten talsia kilometrin verran.. Pirun jenkit ja autoilukulttuuri..

Kona.

Kona on rakennettu aivan rantaan. Päätie, ravintolat, baarit ja kaupat löytyvät samalta kadulta. Juomaa siemaillessa voi myös ihastella merimaisemia ja delfiinejä, jotka päivittäin leikkivät rannan tuntumassa. Olipa rantaan ajautunut välillä myös kilpikonnakin. Ai paratiisi?

Jack´s Locker Divers ja Mantarayt.

Aktiviteeteista kun puhuttiin, niin sukeltamaanhan meidän piti päästä. Havaiji on jo sen verran kylmissä vesissä, ettei koralli kasva joten maisema oli aika karua. Ja kalat melko pieniä.. Harmiksemme nähtiin delffareita vain veneen kannelta. Ja vesi oli kylmää. Hyytävän kylmää.

Mutta miksi Konalle halusimme on Manta rayt. Ja yösukellus niiden kanssa. Kona on maailmassa ainutlaatuinen paikka, jossa pääsee lähes aina näkemään Mantoja öisin. Miksi öisin? Koska suuresta koostaan nämä lempeät jätit syövät planktonia, ja mikä houkuttelee planktonia on valo. Kun sukeltajat tulevat valojensa kanssa veteen houkuttelemaan planktonin paikalle on Mantoilla illallisbufet katettuna.

Sukellus on äärimmäisen helppo. Kamat päälle, veteen, hiekkapohjaan istumaan ja ihailemaan Mantoja. Sukelluskeskus on vieläpä fiksusti järjestänyt suuren "nuotion" valoja valmiiksi pohjaan, joka paransi näkyvyyttä. Alkuun olin hieman näreissäni sukelluksen suosiosta. Meidän lisäksi veneitä oli varmaan kymmenen - osa sukeltajia, osa snorklaajia. Olin ihan varma, että koko homma menee muiden väistelyksi, mutta kun pääsimme pohjaan, spotti oli kuin teatteri valoineen ja kymmenet Mantat tanssivat meille. 
Meidänkin päiden päällä (n.10cm päässä) kävi Manta tekemässä piruetin. Tuota hetkeä en unohda ikinä.

(tässä you tube video, ei kylläkään meidän sukellukselta, mutta antamaan idean. http://www.youtube.com/watch?v=NOQhvSLgGjI)

Meidän yläkerran partsi.

Volcano National park

Ison saaren aktiviteetti osa 2, Volcano National park. Vuokrasimme auton muutamaksi päiväksi ja ajelimme Hilon puolelle Volcano National parkiin. Puistoon oli Konasta muutaman tunnin ajomatka halki vuoristoisen tien. Otimme halvimman mahdollisimman koslan, mutta Hertzin äijällä olikin hyvä päivä ja meitä odotti punainen avokattoinen Mustangi. Mikäs siinä, aurinko paistoi ja nenät paloivat.

Vuoden 2003 purkaus.. Tuossa alla siis tosiaan oli tie. Joitain pätkiä vielä näkyvillä.

Puistoon piti maksaa pieni autokohtainen pääsymaksu, mutta sillä olisi saanut majailla alueella viikon verran.
Visitors centeristä saimme alueen kartan ajoteineen ja kävelypolkuineen. Puisto on aivan valtavan suuri - päivän aikana ajoimme n.100 km pelkästään puiston alueella.

Aktiivinen tulivuori pihisi ja puhisi. 

Päiväsaikaan oli mukava tehdä kävelyretkiä ja vierailla geologisessa museossa oppiskelemassa maanjäristyksistä ja tulivuorista, mutta varsinainen huipentuma koettiin vasta auringon laskettua, nimittäin aktiivinen tulivuori. Valitettavasti laavaa tai magmaa emme nähneet, mutta hehkua kylläkin. Ennen tuossa kohtaa meni muuten kävelypolkuja... Nyt ne oli suljettu.

Aika Havajilla kului ihan liian nopeasti ja "oma koti" tuli enemmän kuin tarpeeseen. Olo oli jo niin kotoinen, että tuli haikeus lähteä.

 Big Island on ollut yksi upeimmista kohteista ja tänne palataan aivan varmasti. Vielä joku päivä.